Kevät hipsii lämmentyen vehreyteen hämmentyen hopeeaallot kirmailee ihminen ei ain tuot tee. Sielu jos on savustettu polku pöhköön havustettu uutimia edessä näkömunat vedessä. Ilo juokse pian tänne virittele toivonjänne kökkäykset karkota eteenehtii tarkota. Tyhjät kuplat lutistele pölyt kupeist putistele sektorit et sorjenee järjenjuoksu norjenee. Mittavajaist ylös tempaa kutistuma koipii hempaa anna aseit onnistuu lankult juurkin ponnistuu. Vaatimuksii nää ei ole inhimillist tippaa pole ehkpä haaveet auttavat pärjäämisii tauttavat. Loitol oloo vähentele onnenetsii lähentele minämieltä tehosta anna aatteit ehosta. Puntti jalas tääl ei pärjää somennuksil tuntoo värjää nöyrimmästi pyytelen kauennuksist syytelen. Ehkpä suvi antaa aseet vipahtavat ylös taseet ukkonakin oivaltaa mirhamia mukaans saa. Höntsyilyä pelkäämättä riemuntuloo telkäämättä ollaan uusiin uimassa satoamme puimassa.
Pentti Pohjola 20100506(20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu