Olemisen otatteissa moni juttu sotatteissa hommailua aatelles eston eloo saatelles. Ilman työtä kipuu kehos rajailua riittää tehos manjaanahan viittailee lässähtämään niittailee. Taistelua tuota vastaan niivittelee elo lastaan kädet pystys ponteille uuvahdetaan konteille. Pitkällänsä uho enii koska kevyymmästi tenii jaloilleen jos järjestyy riutu selväst kärjestyy. Huono, raukka, narisija porukoista karisija etkö mihkään sylity rimastasi ylity. Näin on marjat puskissansa sielunsyrjä tuskissansa jaagopin on painia noloo moisest mainia. Vuottenletkan pidentyissä nykytilan identyissä harsiminen kurmittaa onnea ei tila jaa. Meno mennyt hapuiluksi tasaiselkin kapuiluksi totuus tärkee toimissa vivahteina loimissa. Reitinsuunta yhä esil huljahellen sisävesil älli tärkeest näkyvää syöttonsuunta täkyvää. Parsimista, kursimista jonninjoudos nursimista elävyyttä ilmentäin sopansyönti eik se näin.
Pentti Pohjola 20100424(20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu