Aamus aurinkoa riittää kevääntuloon tehost liittää sulaa vettä kiilana välkähteisen hiivana. Ulappa kun täysin auki ruokokasain poltot lauki hengittää saa käryä tuplaamassa äryä. Eivät malta oottaa kuivaks ilmanlaadun laittaat nuivaks jokavuoden vaivana uudest esiin kaivana. Tuulet jatkust lännenlähel kompassista helpost nähel käry meille ajottuu alaviistos reunoilt suu. Roskainpelon yllättäissä ohutnahkat tikutkäissä ahdintarjoo tuhkaamas yleisetuu uhkaamas. Läheisii ei ajatella töhrytoimii rajatella hengittäkööt tuprua voimat estää kuprua. Lillukoihin noih jos tarttuu toleranssilt totta varttuu siedätystä sakoista olematta makoista. Itsen etu jononjaos etäämistä aatos paos rannan täytyy rauhottaa katseen kaunist kauhottaa. Paritsadat metrit tuonne alaviistoon loiva puonne sit jo laine leikittää totisintkin veikittää. Mitä olis ilman rantaa tyydytystä tyven antaa päivänkilon hopeoit lääkkehenä kaipaa noit.
Pentti Pohjola 20100420(20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu