Vielä kohoo ukko pedilt luovuttu on täysin jedilt Yläherraa kiitellen sormii ristiin liitellen. Haperoa, sanois joku äijä luulee olleens poku ei oo korskaa tipasti tuossamieles hipasti. Rivakamp jos olis fiilis huijuuvauhtii silloin biilis tolpanvälit kutistuis itsevähät hutistuis. Näillä eväil nakerretaan perskoihinkin takerretaan jotain juoksuu pollassa aivoaatet hollassa. Tarinoit en sepittele aikaansaavii kepittele orvon olon reimalla merkityst ei leimalla. Pieni mies ja pienet teot silti turpoo riimikeot vähyyksiä mittaillen haavoi henges kittaillen. Hommailu on, huvi, täyte elontaidost pieni näyte vanhana ei yritä touhunääreen pyritä. Leikkimielel lutsaamalla polleansa kutsaamalla iltaan päivät päästyvät muistot metkoist säästyvät. Kurttupelin kutkutusta soittamusten lutkutusta otot polvel niukenneet hyödynavut hiukenneet. Ilonaiheit toki noissa jässätessä omas koissa tavutteita talkoilla nollalinjan palkoilla.
Pentti Pohjola 20100414(20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu