Oispa aina nuori norja sielultakin vähän sorja halaamalla elämää utopiaa kohdal tää. Monet poimut polunpoikki laitamilla lähdöist loikki eikä eturivissä usein suunnalt livissä. Taidonmäärä mittavajaa puolivaloil syystä ajaa kokein repun rutisteen arjen alleen hutisteen. Pienet keinot onnistua lankunkohdalt ponnistua itkukaan ei auttaisi tummii pilvii lauttaisi. Siltikin täs vielä jaloil enimmälti yksil aloil värssynvähäin väännössä omateois säännöissä. Kevennettä etsimällä tosi tuki toimel tällä huomista kun haetaan moitteisuutta paetaan. Luulemisil lähdettäissä jonninjoutoi tähdettäissä valahdetta virheisiin käytönkivan ukset kiin. Ruko enii ruumenista valuin sielun uumenista osaamatta oientuu lylyistä näin tiedonpuu. Kumarruksii antajalle enen taakan kantajalle ylhäällä mi asustaa hältä voimanvähän saa. Paljon tullut turkasia nurjanpuolen kurkasia anteeksi tää lätinä varjostumat hätinä.
Pentti Pohjola 20100314(20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu