Elämää kun rajoitetaan yliluuloi hajoitetaan pysyppä jo ruodussa käsitteiseks tuodussa. Voimat kun ne valuu kehost uneksita eihän ehost pelkkä olo väsyttää makuullakin räsyttää. Sisu käyppä äijän tueks anna eistoo huomenpueks näiverrykset kauetkaa ärsyttää ei enää saa. Jakajalla tässä ollaan tihkuu harmei kulunjollaan vaittamatont väsymyst toimintojen räsymyst. Pikku nuha nuiverruttaa olon perälaitaan huttaa pappa älä änise vähyyksistäs änise. Arkisiin voi tulla tuhruu otannoil ei enää uhruu lukittuilee lähtemät takavasel tähtemät. Olonkaari notkahteissa entisetääl hommainheissa pelasnaruun tartuttaa repunkuormaa kartuttaa. Ihmisellä eessä rajat noillaohjein huomeen ajat kestä riman laskusi tyhjät kun on taskusi. Raplailua riimitteistä kärjetyttäin hidust peistä soma konsti edetä vähistänsä medetä. Heijasteita hämäristä kiitoksia lämäristä värssytteitten vähistä aidanraost nähistä.
Pentti Pohjola 20100302(20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu