20100302-Tallatetta

Elämää kun rajoitetaan
yliluuloi hajoitetaan
pysyppä jo ruodussa
käsitteiseks tuodussa.
Voimat kun ne valuu kehost
uneksita eihän ehost
pelkkä olo väsyttää
makuullakin räsyttää.

Sisu käyppä äijän tueks
anna eistoo huomenpueks
näiverrykset kauetkaa
ärsyttää ei enää saa.
Jakajalla tässä ollaan
tihkuu harmei kulunjollaan
vaittamatont väsymyst
toimintojen räsymyst.

Pikku nuha nuiverruttaa
olon perälaitaan huttaa
pappa älä änise
vähyyksistäs änise.
Arkisiin voi tulla tuhruu
otannoil ei enää uhruu
lukittuilee lähtemät
takavasel tähtemät.

Olonkaari notkahteissa
entisetääl hommainheissa
pelasnaruun tartuttaa
repunkuormaa kartuttaa.
Ihmisellä eessä rajat
noillaohjein huomeen ajat
kestä riman laskusi
tyhjät kun on taskusi.

Raplailua riimitteistä
kärjetyttäin hidust peistä
soma konsti edetä
vähistänsä medetä.
Heijasteita hämäristä
kiitoksia lämäristä
värssytteitten vähistä
aidanraost nähistä.

Pentti Pohjola 20100302(20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu