20100220-Satutteita

Pakkasta ja kovaa tuulta
ymmyrkäiseks vetää huulta
kaksiviisi lasissa
ulkohommat pasissa.
Nenäänsä jos tuonne työntää
verenkiertoo saa siin hyöntää
liikkumista levotta
jalkamiehen, hevotta.

Talvi ollut ylikylmä
koko tähäks riittää tylmä
suojaa ei ees yhtäkään
auringost väh nyhtäkään.
Juuri tänään ilma selkee
kipakoita föliins telkee
saaren poika haudataan
menetyksest osan jaan.

Laatuluonne lupsa tällä
vaivuudest vaan niskaanmällä
päättyneet on päivänsä
riemunsa ja näivänsä.
Kullekin tääl hetket jaos
joita ei voi olla paos
yritettäis ynnäillä
mielentasas rynnäillä.

Elo kun ois laadult terve
ettei iskis ikun herve
matkast jaksais iloita
tietä Ylhä siloita.
Vähiä on omat paukut
luttanoina lopsaa laukut
saavutteisten sallista
juur se mikä kallista.

Unelmia etsimällä
konstihyöty toimel tällä
turhempikin riskaantuu
ilonvirtaan viskaantuu.
Ystävät on tukipylväit
laadultans ehk, kainoi, ylväit
heille huolist haastetan
menemii kun taastetaan.




Pentti Pohjola 20100220(20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu