Pakkasta ja kovaa tuulta ymmyrkäiseks vetää huulta kaksiviisi lasissa ulkohommat pasissa. Nenäänsä jos tuonne työntää verenkiertoo saa siin hyöntää liikkumista levotta jalkamiehen, hevotta. Talvi ollut ylikylmä koko tähäks riittää tylmä suojaa ei ees yhtäkään auringost väh nyhtäkään. Juuri tänään ilma selkee kipakoita föliins telkee saaren poika haudataan menetyksest osan jaan. Laatuluonne lupsa tällä vaivuudest vaan niskaanmällä päättyneet on päivänsä riemunsa ja näivänsä. Kullekin tääl hetket jaos joita ei voi olla paos yritettäis ynnäillä mielentasas rynnäillä. Elo kun ois laadult terve ettei iskis ikun herve matkast jaksais iloita tietä Ylhä siloita. Vähiä on omat paukut luttanoina lopsaa laukut saavutteisten sallista juur se mikä kallista. Unelmia etsimällä konstihyöty toimel tällä turhempikin riskaantuu ilonvirtaan viskaantuu. Ystävät on tukipylväit laadultans ehk, kainoi, ylväit heille huolist haastetan menemii kun taastetaan.
Pentti Pohjola 20100220(20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu