Ikäiseksi pyrintöä kammoksuen syrintöä nauttimalla monista ylpeänä lonista. Minuakin vähää kuultu eikä täysin tyhjäksluultu porrasteille päästynä ihan risalt säästynä. Olettomii näkemällä kaseikkoisest käkemällä hävettynyt nurkassa umpiolon surkassa. Yksin tarvii oletella ratastansa poletella napakympist etäällä jonontaakse vetäällä. Raskasta siis ramuuntua eikä tipast kamuuntua haruksien puuttues soimon soopaan juuttues. Arvatkaa milt hetkin tuntuu olemal kun niskaan huntuu valumalla voltitta tovit täysin holtitta. Kestämistä kaikellailla taaperrellen takamailla riimirivei pännäten hengenhuomeen sännäten. Lienkö edes keskikastii utaloiden tavulastii jonomuotoon juuttuen valttein käsist puuttuen. Henkireik silt tuhruunnuksil kivutessa kahluunsuksil entistyylil pohruten rutiinisest sohruten. Näissä mieltä jalotuttaa uuden hetkes alotuttaa onneks löysin menennän pinottavan enennän.
Pentti Pohjola 20100219(20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu