Vanha valuu päiväst toiseen mukauduttu siinä moiseen vartomatta helmiä joittenkanssa telmiä. Rauhallista rahtailua säkeittenkin vahtailua kiristettä pakoilla antopuolen hakoilla. Kynä oottaa tarttujaansa loppusoinnut karttujaansa tyhjänpaikan täyttäjäks valon polul näyttäjäks. Hosumatta haennoissa säpsentely pysyy poissa ääreen voi vaik nukkua tuon sen rajois tukkua. Muistaa täytyy kulut vuodet lainehilla vuoksee luodet ulapoilla elämän ikioman juuri tän. Läheiset luo ilmapiirin saumakohdis näkee jiirin rintaa tieto rauhoittaa järkevämmäst pauhoittaa. Opituista kiittää pitää myötämieltä siinä itää viitsivätkin vaivautuu äijän mutiin kaivautuu. Yksinäks vaik olons luulee kaversuunnast aina tuulee salaist hiljaa hipsintää rikastavaa tointa nää. Yläkerran vihjetteistä heiluttelee hengenpeistä matalal kyl masinoi parhaitakin kasinoi. Sinä minä yhtykohdis tärkehitten hetkein pohdis luulemista lopettaa nöyremmyyttä opettaa.
Pentti Pohjola 20100122 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu