Arjessani ärähtelen noitumisest kärähtelen enkä taida topata hätäjarrust kopata. Riippuvainen toisten uskost enkä tykkäis tuossa fuskost rehellistä runnontaa painoa ei pahist saa. Nykyaika pelaa nurin unohtaen itsekurin ällinvierest lapattaa konekiväär papattaa. Jokatahol vinos juttu väärinpäisest päällä nuttu otantojen unkeissa reviiriltään tunkeissa. Mallinnettu mukavuutta sönköilyjen sukavuutta kannet pelkät plarissa ruuhi tiukast karissa. Olet vanha, et sä tajuu nykyy hierto, hatus rajuu räpsähtäen rynnitään miinuksisis ynnitään. Torvelteita täs on tehty vuottenpaljois kuohu ehty hävetti ja hatutti moitesanat satutti. Päästy pinteest, luulis tuosta yrittein ei jäljesjuosta lätsähdetty tuolille pitkät peet jo huolille. Alitajus ahavoituu heijasteita hösöist noituu irti täysin ole en rutistaen myönnän sen. Huomisille satsausta esteinyli katsausta jospa järki enenis unohtuisi hommainpis.
Pentti Pohjola 20100119 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu