Nyt on joulut jolloteltu kuusenkivoi molloteltu tortut kinkut huvenneet vyötärmitaks ruvenneet. Laihduttaahan tästä pitäis älyä jos riitost itäis järjenkanssa kaverit etähältä haverit. Selkärankaa monelt puuttuu lotja lätäkköhön juuttuu eikä eistost avita puseralust ravita. Mitäs meistä mökköröistä kiinnipitäin turvavöistä hidun vastaist peläten ovet anneilt teläten. Uusi vuosi, vanhat kujeet tottapuhuin pelkät mujeet jutunreunoin tarttuneil ilman intoi karttuneil. Aukisilmin sihraeltu lähimaastoo tihraeltu oisko vinkkei vireistä päästen kahleinkireistä. Edetty on ensialust lapsenomaan yhä palust kohtaloomme kuvattu petrailuita luvattu. Soimo keikkuu milloin minne nokantolo ohjaa sinne ulappainkin äärille taustatueks häärille. Kännyt edest ottamassa vähäisiä kottamassa nolatuilla nyhdöillä pakitteisiin ryhdöillä. Älkää kamut jätättäkö suolaa ladul mätättäkö uuteenliukuun luistoa vahventamaan muistoa.
Pentti Pohjola 20100107 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu