Jouluaatto nyt se tässä yrittää, et yltäis kässä Seimenlapsen edeltein vähenevin medeltein. Unehtuneet neuvomukset tahmeisihin tarttui sukset ärräämäänkin änkesi hopan nurjast länkesi. Ihantarkat tokeet hyvist kokemuksen kaivoist syvist neuvottu ja ohjattu ruuhi rytöön pohjattu. Mokanjälkeen siipi maassa onnemmilta ovet haassa tuntemusten tiukkia leimailevat niukkia. Ruokaa runsaast, sapuskoita kinkkua, ja lootii noita makeisien maiskutust anteeksantain laiskutust. Navankohta, paisuu, venyy ellei ällää rajail menyy terävät voi topata liikuntaisest kopata. Ukkoiäs konstisempaa lähes alust raajaa hempaa sydän takoo tahditta oo nyt siinä vahditta. Viskaat, ymmärrä jo paras tarkoin tutki oma karas kieltämyksil lihotteet hoikentuilee ihotteet. Jalka nousis notkeammin automaaatist potkeammin ilonrunsas ruodussa evästeeksi tuodussa. Pelko pois, ja männynkävyt rupee paistaan alta sävyt unelmat voi toteutuu kunhan riitost poteutuu.
Pentti Pohjola 20091224 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu