Nyt on pimeet pitkitetty hämynuoraa sitkitetty Joulukuulle joutua eteenpäisen noutua. Vanhuuttansa vaakittaissa iänpaljon raakittaissa toisten apuun turvailee laiminlyönneis lurvailee. Ennen oli erilailla kitkutusta kulku vailla heti hommiin ängettiin polle aisoin längettiin. Metsis lunta vyötämyksiin ahkeruuden kanssa yksiin niukempikin napitti kulun oksii tapitti. Ystäviä ympärillä lisäarvoo tietty sillä omaisien ohella pöpikköön ei kohella. Riippuvaks on tullut levost eikä talta tallist hevost masiinat ei pärise kiirehtäen ärise. Ulottuma supistunut elinpiiri nupistunut haitarikin hiljana tuokin latu siljana. Joskus harvoin tempaa valssin polkil jenkoil avaa halssin rikastavaa rahinaa kivain muistoin kahinaa. Tupaukon tontil joutu vähii huopoo sekä soutu ajatteinkin annista pistein kotiinkannista. Havitetta yhä putkeen synnyttelee uusiin kutkeen nollemmalkin näkemäl oletteita väkemäl.
Pentti Pohjola 20091209 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu