Joulukuulle jouset notkuin ikäukon lyhyin potkuin sakkauksii välttäen yht sun toista jälttäen. Menneet ovat otto-oivat tinnituksist korvat soivat hauiksetkin hukassa peränurkkaan pukassa. Riittävyyttä toki vuotti antamusten arvoon luotti sumun sekaan sukelsi ujunta näin mukelsi. Kuopan pohjalt kurottautui hituliruis purottautui värssyjään noit väänteli notkahduksii säänteli. Pian menneet paljot päivät haavehiksi monet jäivät erehteetkin ankesi karttuu vinoon vankesi. Oiennuttu turbulenssist innostuttu yhä senssist mitä hiilui haennois tylsämysten paennois. Himmenneitä herätteitä käänteisesti perätteitä mitä torvest tuppasi innosti tai luppasi. Läheisille lähtee kiitos pitävä siin lukkoliitos jaksamisen jatkolle ei mee pesti katkolle. Unehtuu vaik omaan nurkkaan tyrskimättä huomeen kurkkaa reppu lähes lutussa virttynyttä nutussa. Ympäril on toimekkuutta sen sun seitsee poimekkuutta haruksena heitteisel liemessänsä keitteisel.
Pentti Pohjola 20091130 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu