Aseetonhan tyrkkeil olen vanhaajälkee yhä polen rivakkuus on hukassa jonninjouto kukassa. Tähän tullaan vuottenmyötä välvitellään rehtii työtä omantunnon syytöksin ala-arvon kyytöksin. Hivututaan hankailuissa linjastluiston vankailuissa pysätettyn paremmilt älyllisest varemmilt. Kesannoiden kuvitteluu stabiloiden huvitteluu näkemillä nakittain vateristi lakittain. Montunreunoi väistämällä köyden solmuil päistämällä turhil heittää ankkurin passeloiden vankkurin. Ylentyen itsemielest tippuu törkeet tuikeet kielest sille laittain painoa edesauttaa kainoa. Viehtymystä varjontoihin kepeisihin tarjontoihin sydämestä hellittää jalkoihin ei joudon jää. Luona muitten rikastuissa portahillaan tikastuissa kaikkeus ei kauennu toivo turhast rauennu. Useenlaisii uteluita kipinöitten puteluita elinajan eväiksi rohkaiseviks keväiksi. Ohi meistä ajaa aika suppiloituu hyväntaika morjeksia monille päästy useist lonille.
Pentti Pohjola 20091129 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu