Väsymys kun vaivaa mieltä eikä lähde hitsiin sieltä nollemmalle nurjistuu ylipäänsä kurjistuu. Mahdottomast oisi hyvää tarkentaissa tähtyyjyvää löperöks vaan laittunut touhunselkä taittunut. Pinnistettä, sitä juuri oikeneisi mutkalt tuuri jonka raukkuus pystytti kelvoist etääl nystytti. Henkistä tää taistelua nurjanpuolen maistelua riittäisi jo ronikot tappioitten lonikot. Sieluisuutta sisältöihin aikarajat, päiviin, öihin näkymiä nakittain ettei kaikes pakittain. Mieltä tarvii töniksiä lässööatet töniksiä ihan koko tarmolla sijaa siin ei armolla. Kukaan toinen näis ei auta itsekuumaks, hehkuun rauta millä mallit muutetaan tynnöriimme suutetaan. Jauhan joutoo kuvitteilla helponnetuil huvitteilla roikkuaksein rehdissä yksiyhteen ehdissä. Löytämiseen laittautuen ohittelee hampaat suen väkertäen vähissään pelasrenkaan moises nään. Yksinään ei purtta ohjaa sillätavoin karein pohjaa rengastetus reisussa ilonsävel veisussa.
Pentti Pohjola 20091120 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu