Kyllä sopii elost kiittää näpit toistens lomaan liittää ikäiseksi raahnuttu partaisiinkin kaahnuttu. Ylimmäks jos tuppaa harmit toheloiden noita varmit usein moisest höpötän kömpelöst kun köpötän. Ei oo edes kädentaitoo jok ois tunnolle se maitoo äkkinäistä tyrkyttää ilonvähän myrkyttää. Alustsaakka räpsäkämmin hengelle ois tullut lämmin notkistanut nauttia millä huomeen auttia. Velttous kait vienyt voimat kaukaa kiersi tunnot roimat hitusilla heiluttu lapsenomast peiluttu. Hapuilua hyödynhaannis sirusia säkkiinsaannis aivantyhjä torjuttu laidoille vaik horjuttu. Saantoistako on tää honttu pelotteena tyhjänmonttu riipututtu rahkeista jälkitautin jahkeista. Maaliviivan näkymättä syötinvähäin täkymättä uskonpuute enenee huomeshaali tenenee. Keho ei oo niinkuin kello monenmoisis laineis vello lämmönnousuu räähkässä tuntemuksii näähkässä. Yli ojain harppausta älynkanssa skarppausta viritellään toivoa supistamal voivoa.
Pentti Pohjola 20091030 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu