Mitä noista mennehistä jonoon kun ei toimii pistä irrallista antia koppaseensa kantia. Toisil turha selitellä perusteista että tellä henklökohtast heippuuta vailla vinkeet reippuuta. Eteentulleit käpistelty sektorilla säpistelty ukkopahan housuissa läähätystä nousuissa. Aattelu jo mallaa työstä runsaampii ei ikun hyöstä onneks vielä jaloilla vaik jo lähivaloilla. Hitaammaksi hankaloituu kitkanomaks vankaloituu etähällä maalista tähtäämättä saalista. Unelmia uitatellen polleansa suitatellen merkitteiset löytymät ilonpaljoon töytymät. Rallatukset umpioitu soraäänin monast soitu lähes tuskaa tukassa haitannukset kukassa. Yhdelkään ei merkkaa hituu välitä noi toisenkituu riippuis vaikka hirressä maasto aina kirressä. Huomeen katse tähdättynä liianharvoin lähdättynä unihinsa uskoen narraamuksil fuskoen. Yhä vartoo valonkajoo ettei erehteistä hajoo leikkimieltä peräilee saantojansa keräilee.
Pentti Pohjola 20091019 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu