Joutavia usein miettii toiseuden se on tiettii älymmälle harpata vilaukses skarpata. Kuhnailu on paha tapa lahkeil roiskuu siinä rapa etevien viuhtoissa rynnimällä riuhtoissa. Oletelmii aikaistaissa pykälät ne paikal laissa ihan tarkkaan toimien hiustenjuurist poimien. Etäännyttää liiveist lotko noin se ohii haittainrotko kivenkoval kopsaten valtit pöytään nopsaten. Pää jos löysää pullollansa arvot eivät tullollansa tiivistystä otteisiin luikumatta sotteisiin. Ärähtäen veltonpyril hommelien hukantyril jetii päivä tarjoaa laimeemmasti varjoaa. Hukatut on toki poissa ilkeää jop velloo noissa siristystä silmihin kontrastia filmihin. Ne mitk jääneet kasoihinsa tarvii siirtää hasoihinsa polunpoikist luopua raittiinreilust juopua. Viinoja ei tissutella hoiperrellen hissutella tuot väh ennen maistettu raivoraittiist laistettu. Tupakoinnist hamas hukut synnitönnä siitä nukut jäljel jotain jäänteitä mutkennusten käänteitä.
Pentti Pohjola 20091010 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu