Varhainen on vielä ammu kynän näppein silti laamu herännyt kun henkisest unenpituus tenkisest. Yleisetu nollitettu arjen askar mollitettu ei oo kuntoo papalla jujujuttui lapalla. Kasiviisi ensiviikol miten sieltä uutta tsiikol tänne kun on tarvottu uloslähtöi harvottu. Sadatmetrit nykyy riittää lonkkavaivaan eston liittää vähenevää huomessa todenpuhet Suomessa. Imarreltu annist tästä liisatusta elämästä habite kun heikkoa pykyttämäs veikkoa. Ei siis saldo satumainen nollalinjaa lähel vainen työstövuodet pakassa hiilenhehkuu takassa. Ryöpsämykset hitautuivat mössöisiksi litautuivat henki vaikka patisti arki alleen latisti. Värssyjä nyt viihdyks väännän paattiani tuuleenkäännän jospa jatkoo luvassa idut harmiks huvassa. Pelkkä olo tyydytyttää lähtemiset hyydytyttää supertoimet unta vain muisteluista hotuu hain. Nöyremmyyttä otan avuks rinteheni päällekavuks maisemia maalaillen lumet, arjel haalaillen.
Pentti Pohjola 20091010 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu