Yksinelo rikasteista monesmieles tikasteista pyrkimistä parempaan älläykseen varempaan. Riippuu toki olosuhteest että ollaan herrannuhtees tyytyväistä tavottain ominkeinoin navottain. Läheisii on onneks mulla jotka tapaa luoksetulla pähkinöi siin puretaan murehtimat kuretaan. Ilot ovat, ihkaomii lörpöttelyst pitäin lomii ei tuu kukaan räyhäämään plussaksihan miellän tään. Jääneet suuret saantomäärät välttämätöt, edukshäärät maha kun ei murise suolet tyhjää kurise. Henkisest väh vajautunut ollamuksis hajautunut paljot vuodet padottaa kipinöitä kadottaa. Mit on saatu, se saa riittää tulleistansa tarvii kiittää peltomiehen poluista nuotteinvärkköön koluista. Harmonikan polvelotto köyhänmiehen hyötylotto surut nurkkaan nakattu ulinoista lakattu. Päivä nousee, illal laskee riittää tätä tuumoonkaskee huolii tieltä työnnetty vähäisemme hyönnetty. Järkevyys ei repus paina ei kyl järsi muukaan laina tuntoon työntyis toruja -näprään näitä loruja.
Pentti Pohjola 20090930 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu