Aurinkoisel naama loistaa järsyntunnun mielest poistaa tuttua on tarina oloinmukaan varina. Syksy näyttää ruskansorjat väreillensä oomme orjat kaiho nousee mieleemme leppeet lullii kieleemme. Yllättäen kesä ohi tuskin ehti todel kohi peukaloita pyörittäis muistoihinsa nyörittäis. Edummasti täytyis mennä leppäkeihäs ei vaan lennä tuot jos pitää sojossa arvailuihin ojossa. Hamuumalla hajallisii kauennuttaa kannoilt pisii joka pyrkii tarttumaan saalistansa varttumaan. Pieni mieli, pienet teot nurjimmillaan närsii seot ihmisenä lamputen alustaansa tamputen. Mithän löytyy pussinperält säikeisiä hakein kerält ulottumaa uitatti hepostansa suitatti. Jännittikö jousta riitost spesiaalii, että niitost urkkomtyylil oletti väkkyräänsä poletti. Murresanoi mutustellen höpöhössöst jutustellen nauraisiit vaik vinosti karikkeiset pinosti. Olla ei täs osaajia pelkäst hipluin posaajia tyhjää tukust välissä ehdoint, saa et hälistä.
Pentti Pohjola 20090913 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu