Piirtelisi sanoi kynä riittävänä, hengenhynä värssyn toiseens liittäen saranpätkääns niittäen. Joutotunne hupeneisi elinehdot upeneisi näkis nokkaans edemmäs huomishyvää medemmäks. Satikutii antamatta turhannuksii kantamatta ilonlaineil viihtyen untuvaisil hiihtyen. Auttomieli aisoissansa naurusuulla lähikansa tökkimiset topaten riemun rihmoist kopaten. Järsymyksilt luukut tukkoon passel avain sovunlukkoon heipä-heitä hihkuen luoksennusta tihkuen. Olis pasmat paikallansa hiointeja laikallansa Notkenteitä täyttäen viisaannuksii käyttäen. Toiset meistä osaa paljon loput löytää eestään aljon kivireppuu raahaten olonlaidois naahaten. Kiitokselle painavuutta altistaen lainavuutta sinun, mikä minulla ettei ykskään inulla. Ukkoiän unelmoissa hipsitellen kotikoissa lähiavuist tykäten kontturiaan lykäten. Moite kuuluis matkanpäähän sielun että laittais jäähän pelätkäämme rotkoja hammasteisii kotkoja.
Pentti Pohjola 20090911 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu