Jankuttaja sanain olen yhdelpaikal iät polen mistä nuorast tarttunut sieltä saantoo varttunut. Ukkopahan tutinoissa pelkästänsä kotikoissa ottais jutust juuria eipä ennä suuria. Tarkoitusta vailla tarpoo fortuna meil hyödyt arpoo rippusestkin rikastuu innostukseen tikastuu. Kun on lisäks niskavaiva puurtamal ei, penkoin kaiva helpomp tukeen nojata tavunpätkii hojata. Reippaus on rapistunut kukkuvuosis vapistunut lahjakssaaduil liikutaan muisteloissa kiikutaan. Pienempään siis tyytyminen ennen maalii hyytyminen uppelosta ujuttain ällii huomeen sujuttain. Nahka täs ei kiireest pala sellainen on, lotkonvala ääreenkäynti etanast aivan pakko, sitten vast. Värssyi hyvii haluaisi ei ain samaa kaluaisi järki vaan ei ennätä leijaa liu-ust lennätä. Oonhan vähän vikuroiva kahviani sikuroiva päättömiä pulisen toisten takan ulisen. Älkää kaikki kauentuko rähjänpelos rauentuko heippoja mul heittäkää muualkiire peittäkää.
Pentti Pohjola 20090823 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu