Jarrutus se ukkon alkaa vaikka lusiin painaa jalkaa maisemat jää makuulle eelteitä ei takuulle. Haperoa haitannusta löydy ei siin olonlusta ronikoille raastautuu kädessänsä pelkkä luu. Tietää ettei, muuksimuutu suohonsa tuos syväljuutu askelmerkkei hakien huomenensa vakien. Elämä on yritystä rimpuillenkin pyritystä niska hiessa kylpien pälkäästpäästyy ylpien. Viritteitä säätämällä työnnönvoimaa rutost tällä jalka oven raossa ihmisyyt ei paossa. Kannat täytyy aina muistaa sutjakast sit homma luistaa tuohon tarvii taipua onnistumaan kaipua. Arjes ain ei nauru synny kivettömään aatra kynny tuskankautta toimien helmii haltuuns poimien. Jotkut nauraa, äijä horoo olemal ei löydy koroo maatapitkin pienenä roippeenhilkut tienenä. Luulis lähes eväätsyöty velttoudel miekko myöty pikkupientä haalien etääl kympin maalien. Yläherra reppuu kantaa taaperrellaan olonrantaa siispä huolet häpykää teitä enpä tutuks nää.
Pentti Pohjola 20090818(20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu