Punnitetut kansiomme vähäksjääneet ansiomme hyötyisien saralla iät oomme varalla. Jotkut toimii hikipäässä omalkohdal puuhat jäässä ajat sitten loputtu melkein tyystin toputtu. Hävettää et niukki luisti rinnansyväl kolaa muisti jätti tilan toimia syyttäin ei oo voimia. Toki tuo lie perustotta omal mielel köniinmotta luopumisel langettu umpisihin hangettu. Yritetty selitellä vaterimpaan telitellä puoltajii ei puheilla sormet sojoo nuheilla. Aikans kulla ammennella kellon kilkkais rammennella nyt on tätä sorttia meriteerain lorttia. Ylhä näkee jokamutkan terottuman, puutteenkutkan haluumalla hyvittää tajuntaamme syvittää. Nipristeitä rungost löytää vuottenpaljoin kun näis töytää eikä lusii paineta ryöhyrynnäs laineta. Kuulemalla kulloisia ahtumien sulloisia hidust vaakaan vaikuttaa järkiperää taikuttaa. Läheiset on kuulonpäässä tukenukset eivät jäässä innostavaa huomata valui haluut puomata.
Pentti Pohjola 20090804 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu