Nyt on tätä, mitä huomen kunne kulkee kesä Suomen esterikin vieraillut pursi reitil lieraillut. Utteruus jää unelmaksi lähes tyhjä punelmaksi ikääkin jo kertynyt sängyst ylös vertynyt. Toimimiset tekemättä persuksille heti lättä kun ei jaksa, sitten ei olinvuodet tehon vei. Riimikynä kangistunut aiempihin vangistunut miete ankkur pohjassa sapassihin ohjassa. Luonto tarjoo reheviä silmäniloks meheviä kotilahdel liplattaa eväst arkeens siitä saa. Piisais pontta puntaroida hanurinkin antain soida ollaan ottopuolella taustal kohta huolella. Itkemällä tuskaisuutta putkest työntyy aina uutta koetetaan kaikota synkee muual paikota. Vanhois viihtyy ajatuksin eikä päläil pajatuksin hiljaisesti havailla oven entiin availla. Äijämäisest äännähdellen tupaukkon käänähdellen useet ovet suljettu luonnonlähdöin kuljettu. Maailma on aina avoin yhteisyydest homman havoin riman itsel asetan summamutis laseta.
Pentti Pohjola 20090729(20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu