Ottamalla arkens vastaan paijaileepi elo lastaan terveyttä tarjoten keljummilta varjoten. Nauttimalla nakertaen hyödynreunaan takertaen riittäminen rikastaa vähäistäkin tikastaa. Luulemisii laimentaen pahoi kielii vaimentaen eväst löytyy annoista pokkaa kanssakannoista. Yhteisistä paras hyöty itseä ei orvol myöty sen on verran sihtiä kauennettu pihtiä. Juurkin että nokka pinnal vireyden viihtyy rinnal muisteluista muruaa kutistetust suruaa. Tok on niitä kynnyksiä rajoittuneit synnyksiä osaamaton aukeaa loukku tyhjiin laukeaa. Hyvää riittäis ripauksin pienimminkin sipauksin pirstaleinkin parissa käsitteisest arissa. Vähän turha pomoks pyrkii järkikin jo moista syrkii taaempana tallata linjattomis kallata. Elämä on arvausta unteluuden harvausta sopuisuuden tuulissa piisaa hymyy huulissa. Kullakin tääl kestämistä raiteiltsuistun estämistä läheisiä ymmärtäin olpa paatti mitenpäin.
Pentti Pohjola 20090719 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu