Kerrankin jos huonuus voittaa nurinpäisest torveesoittaa eikä ehjää tavoita oikein piuhoi navoita. Heikkous on suuri este järkiperämp, tielläkeste ulotuttais anteihin puhtaantunnon kanteihin. Lipsuminen lähimmissä eeltää oloo vähimmissä paiskomalla ovia sieluun syntyy lovia. Yhä tuolla tiellä ollen monttuinpohjilt ajaa pollen tahtois vaikka toisia yönsä rauhas koisia. Maailma on silloin harmaa kun ei ole ote varmaa nurkanpiilost pälyillen hidastetust älyillen. Rappusille reipastukseen tummain yli heipastukseen viihtymyksel valintuu juurilt jäntyy taasen puu. Oudolt tuntuu tuumoot nämä itse kun täs romunrämä vasteenleuat vinossa pöllit hutoist pinossa. Lukkiinnuttu yhtämittaa omaksutun jalkoinlittaa sitä eväst ahmittu halmeilla kun lahmittu. Joku lenkki sentään kestää uppeluksiinmenon estää ainakin tuot toivoisi huomenia loivoisi. Tehtävät kun pysäyksis oo nyt innoin sysäyksis viehtymystä vähille kokoonkootut nähille.
Pentti Pohjola 20090717(20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu