Vanhaksi täs vajonneena ruusuhaaveet hajonneena päiväst toiseen tolvataan muistoil menoi holvataan. Tekemiset takanamme kirjavoitu lakanamme pettyjenkin kipeillä linjastsivuun vipeillä. Omapäistä oleilua hetkittäisest koleilua nauravalkin naamalla röhähdysten laamalla. Kulku joten vatupassis tarkkasilmäl ehkpä hassis itsekkyyteen tarttuen miinuksisten karttuen. Ylimmälle suitsutusta arvokkaimmast muistutusta joka paras auttaja onnisteitten tauttaja. Aika kuluu narumaisest eikä tipast tarumaisest vanhois vengois marhaten sitä karjaa tarhaten. Ei oo pontta potkitella jäykkää mieltä notkitella sapluuna on pysyvä toisilt neuvoo kysyvä. Hutiloimal hämmennetty aavisteilkin lämmennetty tyhjiin kuplan koreus utopioi soreus. Nyt on ikään täällä päästy repeilyltä rinta säästy kehos toki stoppia ottaan laittaa roppia. Läheishuolta taakaks asti negatiivein puolle rasti säälimistä, surua toisel keikun kurua.
Pentti Pohjola 20090704 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu