Ollaan sovus henkisesti unohdetaan, renkisesti jokaisella mielteensä toki toisil pielteensä. Repimällä haavat auki liipasimest pyssyn lauki kärsimys siin kotona haljat tuulet hotona. Mitä kukin jutuist ällää asenteensa pöytääntällää jästipäät nyt kuunnelkaa esteettömäst suunnelkaa. Vispaamalla vanhanst ajast etui hakee tyhjäst majast linjaisuudet lidassa hunninkojen kidassa. Tutkaamalla teropäitä rinta rottingilla, näitä alamaiseks asettaa valmiinvierest lasettaa. Jykevyyttä mällintäen ehkpä löytää korkeel mäen mutkimatta selkeissä käskysanat telkeissä. Keltä kysyy kaivattuja pusikoita raivattuja näkee valon välähteen ähkäisyjen älähteen. Piiskurit luo yhä pulmii terävöittäin jutunkulmii opettele hiidessä loimet valmiiks niidessä. Ulkona on asioista eikä piittaa hitsii noista leipää suihin lapattain tunnelmata tuota hain. Äksiisi ei vähää sovi raameissansa lonksuu ovi hiljaa huolilt henkäisee minimisti tenkäisee.
Pentti Pohjola 20090608 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu