Tuulosille vapaat valjaat itseäis jos ulos haljaat rehoo kasvu rajaton onni siinä ajaton. Pieneks tuntee tekemänsä hidust kohol hyödynkänsä ettei suruun sumutu kavermieles jumutu. Ai kun pistää pitkät päälle länsisuunnas vettä näälle puitten, pensain, parissa olenta ei karissa. Ruskenee nyt tehost nahka kalkkilaivast ettei jahka moikka elon mukavat luonnikkaasti sukavat. Kesäkuuhun tupsahdettiin päivänpaiste iskee lettiin värityksen ilolla tunnelma ei pilolla. Meri läikkyy hopeoita ihmetteleen laittaa noita sektor soma ihailla tarvimat ees pihailla. Elinkohdan hyödyn aistii mhantäydelt riittää maistii Suomenlahden laineilla kuohuvainkin paineilla. Ihmiselle sielun eväst arjestansa eril reväst nöyrä tälle toimelle hauskoi heittyy poimelle. Vanhan ukon utsimana raollansa pysyy hana kukat, nurmet, rehottaa lahjast kiittään kehottaa. Ylhä antaa olonjatkot jollainlailla siedost vatkot äly, hoksaa havannot etäält kiertäin avannot.
Pentti Pohjola 20090601 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu