Olkoon vuosii, paljon, vähän rehevyyteen törmää tähän kukat, ruoho, väreissään hölmö vaan se äreissään. Lahdenlaine ilkust kiikkuu rannansuunnal kun siel liikkuu paatillansa soutelee ihailemaan joutelee. Taivaansinen heijastuissa kurottuvis, pensais, puissa elämäs taas vihertää kivoilleen ei estet nää. Ihan kun ois toisis housuis mielialan suunta nousuis kärhämöintii kaihtelee luonto leppeeks laittelee. Ykstyiskohdat erottuvat hoksottimet terottuvat syntyneellä lapsella yhdenmoista, hapsella. Portit tuntoin avautuvat vänkäiselkin ravautuvat ydinpiste Juhannus arkiaatteet, hiiteen, hus! Valoo riittää pitkään yöhön tuot ei aina tuhlaa työhön harrasteissa hypittää riimitteistä nypittää. Ilmaisuja kaipaa mieli tönkköä vaik oikoon kieli luontevist kyl lipsunut omal polul hipsunut. Rajat jäivät jukertamaan pikku nulkist tähän samaan ettei hauist hyötynyt keulaseuraan lyötynyt. Selitällä syitä mielii avautumast teko kielii pönttö vaikka vajaana aatosidut hajaana.
Pentti Pohjola 20090530 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu