Helluntai jo ylihuomen rehevyyttä keskel Suomen metkaa tuota tuumia paikkakohdas tsuumia. Luonto antaa auvonaiheit sivuunsiirtäin harmaankaiheit vanhoillekin vipellyst sielullemme ripellyst. Muistoi nousee unhoinyöstä entisestä hikityöstä karjanparis kulusta niukast rahan tulusta. Talvin tarpoi pusikoissa ahtaalla ol henki noissa kaitaluisen liiveissä illansuut jo hiiveissä. Ukkona saa ohitella palikoitaan kohitella mik ei suju, jätetään sijal toista mätetään. Orpous on äijäl tuttu ujumatta sakkiinkuttu nurkanpiilost tiirailla jähmenteissään viirailla. Kesä herttää hempeilyä tunnetasol lempeilyä puhumatta rakkuista ollut totust takkuista. Ulommalta utalointii stabiiliksi saaden vointii tuokin tukee tulosta hippui aistii sulosta. Aallot läikkyy laineitansa puseralal tämä ansa johon haluu heittyä liemessänsä keittyä. Ylhä ohjaa paattiamme ekstraloita saattiamme vuosii kulul tarjoa ärsymyksilt varjoa.
Pentti Pohjola 20090529 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu