20090529-Luontolumoa

Helluntai jo ylihuomen
rehevyyttä keskel Suomen
metkaa tuota tuumia
paikkakohdas tsuumia.
Luonto antaa auvonaiheit
sivuunsiirtäin harmaankaiheit
vanhoillekin vipellyst
sielullemme ripellyst.

Muistoi nousee unhoinyöstä
entisestä hikityöstä
karjanparis kulusta
niukast rahan tulusta.
Talvin tarpoi pusikoissa
ahtaalla ol henki noissa
kaitaluisen liiveissä
illansuut jo hiiveissä.

Ukkona saa ohitella
palikoitaan kohitella
mik ei suju, jätetään
sijal toista mätetään.
Orpous on äijäl tuttu
ujumatta sakkiinkuttu
nurkanpiilost tiirailla
jähmenteissään viirailla.

Kesä herttää hempeilyä
tunnetasol lempeilyä
puhumatta rakkuista
ollut totust takkuista.
Ulommalta utalointii
stabiiliksi saaden vointii
tuokin tukee tulosta
hippui aistii sulosta.

Aallot läikkyy laineitansa
puseralal tämä ansa
johon haluu heittyä
liemessänsä keittyä.
Ylhä ohjaa paattiamme
ekstraloita saattiamme
vuosii kulul tarjoa
ärsymyksilt varjoa.

Pentti Pohjola 20090529 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu