Yksinään kun yhyttelee apeaksi ryhyttelee konsteja ei tähteenä hölynpöly lähteenä. Niukentunut vuotten alla unohtunut jemptinmalla hoiperteluun herännyt miinuspisteit kerännyt. Älä sorru, vinkeet viskoo ukko kivirekee kiskoo niska limas läähättää rivinhännil etäs jää. Paukut ehty ilonpyssyst mietteet karis tuumoomyssyst alastonna eduista rasituttuin reduista. Loppuinlopuks, yksi lysti tulematta hyllyl pysti jopas jotain jonotin lörppäsuuna honotin. Uuninpankolt urahtelen hetkin hosuun hurahtelen velttous kun vaimentaa nollanpyöreen föliins saa. Mitä oli, edes voimis typeryyden siement toimis naurelivat niukalle henkisesti hiukalle. Rikkautta, että elää kiitoksia tuosta helää puseralta purkeaa ei ain synkkää surkeaa. Valo valtaa vauhdil yötä huhtikuun tää loppuntyötä suveks siitä sutjaantuu keskikesäks hutjaantuu. Elo antaa avaimia ekstraloimaan tavaimia uskon soisi piisata oikeeltielle viisata.
Pentti Pohjola 20090426 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu