Orvontiellä oleillessa tyhjän mieltä koleillessa näkymiä nuristaa pienemmäksi puristaa. Löytynyt ei aidast aukkoo vasikkana mistä laukkoo salasanat hukassa epätieto kukassa. Pieni olen puurtelemaan terojälkee uurtelemaan niukillani nakerran oljenkorteen takerran. Soitot riimit rutinoittaa rinnanseutuu kutinoittaa tuota onneks tarjolla rajoitetta varjolla. Mukavia tarvis miettii siinäseuras aikaa viettii luottamusta lujittais kukkasilla kujittais. Herkin on ehk hukattuna ruuhi tyrskyin pukattuna airotonta oloa voi tät vähää poloa. Uni yöllä reipastuttaa arjenmyötä saannot luttaa tästähän mä ponnistin nollanverost onnistin. Tuhannesti lähtöviival kohotetta innonhiival eikä tuhrui tulosta vuoroansa kulosta. Jos on nöyräst tullut tapa sydänsyvist ihan hapa kaveritkin kesyyntyy eikä oloons hukal myy. Kaik ei pääse etukeulaan sujuttele lankaa neulaan harsimukset hajalla taaperrusta vajalla.
Pentti Pohjola 20090409 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu