Nyt on kohdal suuret pyhät itseäisi haalain nyhät löytämättä lohtua kusta mahtaa johtua. Oma ruho rapiskana jälkeenjäänti sapiskana miten tästä terottuis hauskatkin et erottuis. Liian lama ukol luonto tervassa kuin olis juonto pikimäistä ponnistus eelltä karkaa onnistus. Toki jotain harrastettu sovimpia varrastettu ruttu sylis sählätty värssynpätkis mählätty. Aika antoi nämä vuodet että ollut, vuoksee, luodet myrskyjäkin mielessä kirosanoi kielessä. Ymmärretty, et se väärin topatettu hajasäärin nyt ol mutka mielessä koordinaatit pielessä. Varmaan heikko arvosana puolikiinni jäänyt hana kulttuuritta kulkenut ovet oikeilt sulkenut. Silti valoo huomest vilkkuu lauseenperäs, pistet, pilkkuu toisil anteeks annettu ty6nnöriimme vannettu. Mielensisäl myrskytytty äärtenyli hyrskytytty naurettavast nahjuttu useen mielest kahjuttu. Helmiä ei hengest köydy paratiisimaiseen töydy arjen elkein ehditty rajaisesti lehditty.
Pentti Pohjola 20090410 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu