Välillä kun oikein lenttaa ukko itseänsä tenttaa pelkkääkö se saantia runsain vuotten jaantia. Kulumia nivelissä avutonta rivelissä montunpohja tavaraa ällissä ei avaraa. Tuentarve ilmeisenä jokasuunnal vartoo tenä sen jos antaa sysätä voipi läpeens nysätä. Hätäjarruu ei voi miettii akkiloi tuot entist tiettii milloin hyödyn hoksasi kaksinkäsin poksasi. Millimillilt valuttuna itsetunto kaluttuna uunipenkil mököttää tumputsuoran kököttää. Luulemien alkulähteet hamast ennest tulleet nähteet pitäis peittää toimilla nykyisillä voimilla. Olo antaa aatoksia monenmoisii saatoksia tartu tuumaan tarjottuun haitannuksilt varjottuun. Rimpuilu ei tässä auta älyisiäs nopeest tauta jononjatkoks hypeksi siru kivoist nypeksi. Vuottenmyötä hervotuttaa kuvitelmat kasaan luttaa näin on usein uralla eteenhöntsöö kuralla. Päivä paistaa pilventakaa Ylhä nälil einet jakaa hukka ei saa otetta turpiin tuolle motetta.
Pentti Pohjola 20090324 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu