Kuvitelmil värittäissä eten juuri, ärittäissä helpotusta haavoihin uppoutuissa kaavoihin. Minähän täs vähä olen singeriini laiskast polen niinkuin toki aiemmin tuppisuuna vaiemmin. Annettu on paljon päivii kehnoimmillaan harminhäivii ilojakin nimeksi ettei täysin pimeksi. Telluksella tappeluita rötinöitä monii muita petetyksi tuloa malkaamassa suloa. Yksin näis ei hidust pärjää vaikka kuinka mielel värjää kapuloittaa rattaita sohain sivuun kattaita. Näin on ollut iki-ajat hapuloinneil heittyy rajat älä nokkaas naputa vinkeemmille taputa. Rupeemuksii ryhmittäen sirpaleisiks idut näen taka-alalt ynnätä levos mieltä kynnätä. Jutut menee, niinkuin aina onnistuma usein laina kissankullan kiiltoa peittämässä viiltoa. Haperoidaan omahetki vivahteiseks muuttuu retki tovit tutuis turinois äksymmillään nurinois. Mik jää summa viivan-alle tuot ei hierrä enää palle laariinsaatu lämmittää uudenhakuun kämmittää.
Pentti Pohjola 20090322 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu