Ellei itse riennä joukkoon uppeluituu kotiloukkoon hakijoi ei huvita jollei vastakuvita. Orpous on suojakeino ilmasta jo ampuu meino rauha enstei tärkeä kuplan voisiit särkeä. Tuohan on se hönttö ukko älynpäällä kellä lukko jäykkä jäärä jurote rutikuivaa purote. Noinkin voivat äännähdellä selkäpuolla käännähdellä moist jos alkaa arvailla vähiänskin harvailla. Lahjanääres itsekukin poljetuttaa olonrukin ylämäkein puuskinnat aljenteitten tuuskinnat. Välil sitten riemu repee höytyisenä aatoskepee maisemia ihaillen lopsajaloin tihaillen. Paidoit tänne putkahdettu vuottenkiertoon hutkahdettu ohjii näppein naruttu syyttäsuotta paruttu. Kukkupäistä eihän tullut reknoonraamit kun ne hullut arki työtä tarjosi hösselöinti varjosi. Ukkona nyt uuninkyljes nakertava liekö hyljes puita piisiin pannessa lämmönliehto annessa. Omaiset ain auttajia toimintojen tauttajia siispä nöyrä pokkaus maistuvaista kokkaus.
Pentti Pohjola 20090320 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu