Kiukkupäissä aukoo hanat terävimmät viillonsanat joita joutuu katumaan hätäpäisest satumaan. Miksi tarvii vastaantörkkii vaikka oonkin keljust mörkkii itseäni suomustan normaal arkeen luomustan. Ei oo kamui keille aukeis tunnontiukka siten laukeis rökitykset rauhoittuis syömmensisält nauhoittuis. Hopeenkimmel kesälahdelt näkimii ei irti vahdelt jäisistäkin jääntyä pakkasaikaan sääntyä. Vuosii kertyy kunkin kontol tuntuisipa miten ontol elo paloi pelistä anna ilon helistä. Outolintu laihennetaan häntä tieten kaihennetaan silmiin saada ilmettä yhteishengen filmettä. Näitä miettii vanha ukko jok ei tunkiolla kukko rivinperäs raahuttu läähätyksin naahuttu. Parempaan ois oikolatu höyheneisest päättyis satu fiksummille tarjottu könttyi tuolta varjottu. Uskois suuren sallivaksi taivaankaarta hallivaksi mielenniukkoi pykyttäin lopputulos laatuis näin. Anteeks tulleet kiukunpurut syttömille sinkoin surut himmeni vaan haennat älyisestä paennat.
Pentti Pohjola 20090309 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu