Yhtä juttuu miettii aina kun ei touhunnappii paina näinkö aina vätystän edut unhoon lätystän. Toimite on tukkoutunut äijä ennest lukkoutunut hapulointii harjottaa kipsi kulkuu varjottaa. Omas mieles pohtein tätä se ei sulaks sieluu jätä vaaroistako vaikenen nurinpäisest aikenen. Lahjahan on täälläkulku itsejarrust kertyy sulku hapen puutet hengessä roolimaisest tengessä. Alkais toimii toistenhyväks kympinkeskus liipasjyväks johan jarruist jättyisi hyötyy reppuun mättyisi. Ensin tietoo tukan alle madaltuisi haitanpalle unteluutta poistaisi vilkut viihtyy loistaisi. Hapuumisist ei saa luopuu kuvitelmain kivoist juopuu polle vielä ponnista taltekaamme onnista. Missä mittaa huomisia sen taas tovin tuomisia ikinä ei ässänä etanaisuus kässänä. Ukkonakin uhoi tarvii hitusiaan pinoks varvii lähtöin riittäin nestettä synnytyttää kestettä. Toki toiset huomioiden minimisti tuomioiden auttoeväät pöydässä sisimpänsä löydässä.
Pentti Pohjola 20090308 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu