Itsevarmat pitää puolta heikommilleen tuottain huolta kestävyyden keinoilla rempsehillä meinoilla. Kuinka niukka nakertaisi ykkösrivis pakertaisi ulos hänet heitettäis moitevellis keitettäis. Tuo ei osaa aata sanoo vainkin mukaanpääsyy anoo jatkust tartteis työnnellä että älläis hyönnellä. Noin ei rankast toki aina kaver toistaan, turaanpaina seläntakan juttelee hissuksensa suttelee. Ystäviltä tuot ei vartu het ei puheenpiiskaan tartu moittijoikin estävät porukoissa kestävät. Joka joutaa toisenavuks suksenpattein liippoohavuks osaa mutkii suoristaa ikuna ei ilkeet jaa. Loukkauksen sanois aistii kireemmyyden, ilmasthaistii välkkehenä silmissä nyt ei lempeet filmissä. Määrittäissä omaakohtaa taaksepäinhän tuntoo johtaa aukiovin oltiinko jukerooko silloin jo. Onnellistaan pitää vuottaa arjenharmaan läpi suottaa ettei saumat ratkea ketju kesken katkea. Riimejänsä hatustheittää tehost silloin, mieltäkeittää upottumal unkeisiin lieventäväin tunkeisiin.
Pentti Pohjola 20090303 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu