Vaikka olen sanain vanki habitukselt rautakanki tunnettakin tähteenä pulppuavan lähteenä. Suuria ei edes vuota itsetuntoon tippaa luota tovist toiseen köpötän mieleentulleist höpötän. Joku joskus tekstiin pyssää aatteluni ehkpä nyssää ukko uunilt urisee puutaheinää turisee. Enkä luule loistavani ylhännyksis toistavani harmauksil hapuilen tikkaillani kapuilen. Annetuilla ajattelen puolileikil pajattelen nurkassaan kun nukkuilee rippehiään kukkuilee. Möykkäämättä, - älä jätä ymmärrä nyt hitsis tätä seniorin sönkötyst tuentarvin pönkötyst. Valjastellaan tavui toisiin rauhammasti yönsä koisii pienes nuhas pärskien etääl takan värskien. Yhtä samaa sanansuoltoo hitusesti värkköönpuoltoo ainkin itsen mielestä murusia kielestä. Nöyrän osan etsinnöissä alitaju lienee töissä voi myös erist päätellä umpityhmäks näätellä. Penskuuteen on pitkä matka järkevämp ei tuolla jatka silti näitä näpytän töppösormin käpytän.
Pentti Pohjola 20080607 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu