Vaik ois toisten silmis nolla harteil keikkuu yhä polla ukkonakin yrittää tulevihin pyrittää. Se ei laanna äijän mieltä ohemmal et keskitieltä noloutta noitunut vuosii pinoon hoitunut. Miks et ota älyy föliin korotusta tulis köliin pursi linjas pysyisi ilman suruu sysyisi. Kun on kehnot haukkahampaat edelteitten kohdil rampaat lusikoides laimenee hyrsky henges vaimenee. Ystäväks ei ylettynyt onnenpahan sylettynyt jaksetaan kyl toivoa paitsi ainaist voivoa. Herätytty hukummassa unteloisen nukummassa sitä ovat sietämät madonlukui tietämät. Aamuin alkaa toistumukset huoneist ettei poistumukset rengesteista reknantaa olevuus ei enee jaa. Tulvia voi joskus tunto nollansortis kehonkunto mistä oiskaan hyötyä ettei löisi lyötyä. Seinät siirtyy sivummalle uusiinurnoo vivummalle jänishousust jättyen kelkkaan kelpoo mättyen. Onneksi tääl voivo elää pikkupätkis heljä helää ettei pakoon poikita nurkantaakse loikita.
Pentti Pohjola 20090216 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu