Menemiä mittaillessa säröjänsä kittaillessa vuodet ohi ontuilee tutunmoisis hontuilee. Plakkari voi olla tyhjä edustaa jos itseens nyhjä terä leikkuist lakannut kampsuns kasaan pakannut. Haasteisia täytyis selail älynkanssa yksiinpelail riittävyyksiin ripustuin joustavasti vipustuin. Antakaahan tulta taulaan kintaat ei jää iäks naulaan tulevia tervehtää edelteet vaik pienet nää. Rotkoin yli saaden siltoi paikkahaillen tulleit kiltoi niitä mitkä murentaa ketjutteisest surentaa. Lippu laittaa liehumahan toivonsoppa kiehumahan siinä seikat selkenee kurjentuma telkenee. Uskoo pitää vuosiks riittää sillä silmäl laihoons niittää heijasteena kielessä kiitollista mielessä. Toki elo joskus tyrkkii puimaan laittaa jopa nyrkkii anteeksiin kun alentuu siitä suru valentuu. Ylimieltä kaukaa kiertäin itses silii mikä hiertäin luulemisii latistaa kurinalaks patistaa. Onnea on nähdä kuulla leppeästi huomis tuulla rauhoittuen rinnasta jäiset jättyy pinnasta.
Pentti Pohjola 20090214 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu