Nytkö ois se paras aika vyöryttyisi teontaika uunommankin yrittää oma arkuus syrittää. Lähtemällä luimimatta pöydäntäysi että katta rikastua jaanneista kumarrella saanneista. Eihä arkuus avituta sydänlähdöst ravituta lepatuttaa housuja kaihtaan pistää nousuja. Tarvii terää tekemisiin astumatta lirinpisiin minulla on uutetta jolla vähii puutetta. Vastaanharost into enii kapulat saa siinä tenii rattais riittää raksetta nimeltänsä jaksetta. Sopii sietää seikkailuja ukkonakin keikkailuja portintukot aukeaa maalinmustaan laukeaa. Unhomalla häijyt heitot lusikoitsee ilol keitot vuottenketjuun avatut polvipöksyst ravatut. Jätätystä jännäämättä estämyksii pännäämättä hattu kallel hyppäillä riemunraiust nyppäillä. Pahennusta tuottamatta käärmekirpeet juottamatta yhteisiä ynnäten sydänsyvil kynnäten. Ojanpohjalt orjentua älynkäytös norjentua tuohon toimeen tarttuen edellystä varttuen.
Pentti Pohjola 20090211 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu