Kuka kulkee kysyt mieles hänel ei oo juonto pieles tuollaiseksi haluisi arki niukast kaluisi. Reippahasti unet silmist valututtuin voitol filmist ponnisteita parantain uran uurtoo karantain. Lipsumalla lähtötouhuis takaperoo oottonouhuis harmi herää väsyssä kuni ruskeet räsyssä. Maailmalla monest tuulee hatarasti heitot kuulee erheportil jonottaa vartomaansa ettei saa. Itkemällä antamuksii karheennuttaa turhast suksii nakertaen nyöriä rattain tulis pyöriä. Luulemisil luistellessa ykköspaikkaa muistellessa äitii avuks pyytelee sydäalaa hyytelee. Eihän tässä mitään opi koni juoksee kopikopi istut tuota tuumimaan pollan laittain kuumimaan. Jäljemmäks jos yhä joutuu hallitse ei rempseest soutuu tarvis taitoon tarttua yläviistost varttua. Useet ovat liikaa edel kärkimmäiset jopa medel sinne suuntaa siirtämään ruksit papruun piirtämään. Huoli hönkii jossain tuolla älä ihmees ojaan puolla vaikka nafti ihminen murjotuks ei enny ken.
Pentti Pohjola 20090208 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu