Vastaanvänkääjähän olen yhtäsuoraa pitkin polen enkä todel taitava lähdöltäin siis aitava. Perästpäin vast älyl tuumin ohi kun jo hetki kuumin ruuvii vääriin väännätän höperryksiin säännätän. Tunnepuol on äkist tules estyyhän siin suju kules vastakarva ylinnä järjenkäyttö hylinnä. Äkkiä jos pitäis toimii koniansa vauhtiinroimii terä kiveen kilahtais usko uneks vilahtais. Ajatuksis onnistutaan lähes jetist ponnistutaan toimeksi jos sovittaa ehjän hetkes lovittaa. Jyrsimyksii pienen puuhat muka laatui äijännuuhat siitä vauhtii vanteisiin tyytymällä anteisiin. Solmimalla katkenneita ommelkohdist ratkenneita enentyilee esissä viihtyy vaihtopesissä. Lukemalla, laskemalla tienoviaan kaskemalla nurinpäin ei nakerra utopiaan takerra. Yksi ääni on vain kulla selitteineen esiltulla puntarihin laitetaan tarpeisesti haitetaan. Röniköitä pelkäämättä ovii onnelt telkäämättä jaksaa pienist piristyy saannit vaikka kiristyy.
Pentti Pohjola 20090127 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu