Havainnoida aina pitää oraast silloin ehtaa itää lähtemällä luolasta tätähetkee nuolasta. Pelkäämällä puitteitansa virityttyy autost ansa joka kumoo kehinnät maalinsuuntaan ehinnät. Tarvii tietää minne matka rättisilmil ettei jatka kompassiksi henkeä sysäin sivuun tenkeä. Mallinteita kyllä löytää noit on pitkin olonpöytää tuolta terän tavottaa kinoksensa avottaa. Eikä ehdi kyllästyä haittaisihin pyllästyä jonos nälkää nauttia itsee luovil auttia. Olonrepus vuodet painaa säästöä ja sivus lainaa venkailua valjaissa peitetyis et paljaissa. Vuotta menty kukonaskel toljoeltu aukeel kaskel nyt taas lunta peittona hetkellisen heittona. Yhdel kaaval ei oo pitoo milloin minne tovit vitoo seikkailua Suomessa väännänvänkää huomessa. Urkkimalla päiviin paistet entistyylin ehtaa maistet jolloin jalka vippasi kuormans kasaan kippasi. Lerppu rajaa remelteiltä puhti pois on täysin meiltä uunninkyljes uristaan hytynlailla suristaan.
Pentti Pohjola 20090125 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu